Bee or not to bee?

Sukat valmistuivat! Jee! Ja olivat sopivan kokoiset omistajalleen! Tuplajee!! Enkä edes häpeä lopputulosta. Oikeastaan ainut asia, joka työssäni hävettää on se, ettei sen lanka ole kovin hyvälaatuista (Novitan 7 veljestä). Mutta kun sellaista nyt varastossa oli, niin samahan se oli pois käyttää. Ehkä joku kaunis päivä lankavarastostani löytyy vain laadukkaita ja kestäviä lankoja. Toivoa siihen on -heti kun opin pysymään erossa markettien lankatarjouksista.

Viis pikkuseikoista (ja seitsen veikoista ;), saanen esitellä teille valmistuneet sukat, joiden teosta ei puuttunut jännitystä. Nimittäin...

  Toisen sukan kohdalla tilanne oli tämä.

 Kuten aikaisemmin jo sanoin, yritän jättää seiskaveikat kauppaan. En millään haluaisi ostaa uutta kerää lankaa vain tämän yhden sukan takia, kun en tarvitse sitä enää kuin vain ihan vähän. Tilanne oli aavistuksen kuumottava, kuten varmaan kuvasta voittekin päätellä. Nooo, eihän siinä auttanut muu kuin neuloa keltaiset raidat vähän tiukemmalla käsialalla ja pitää peukkuja pystyssä. Onneksi tein niin -se nimittäin toimi! 

Tulipa ainakin käytettyä lanka suht taloudellisesti, ei hirveenä jämiä jäänyt. Niin sitten perjantai-iltana odotin kihlattuani kotiin neuloen sukkia loppuun. Lopulta hän saapui kotiin, mutta ei liittynytkään suoran seuraani, vaan meni hommailemaan jotain varmasti tärkeää pyöränsä parissa. Kun olin aloittanut jo kolmannen komediasarja How I met your mother -jakson (jota katsellessa siis samalla neuloin), aloin ihmetellä, miten kauan se toinen jaksaa oikein olla pyöränsä kimpussa.

Vessareissullani päätin ottaa asiasta selvää ja asia valkeni: makuuhuoneessa näkyi sängylle torkahtanut mies. Ilmeisesti en edes kuullut, kun hän oli käynyt suihkussa ja mennyt päikkäreille. Herätessään armaallani oli jo uudet sukat jalassa. <3