Jälkeenjäänyt

Kai jo tiedätte mistä puhun? Tiedättehän kaikki sukkajoulukalenterin? Tarkemmin sanottuna jämälankavillasukkakalenterin (mikä yhdyssana!).

Lähdin tänä vuonna innoissani mukaan, kun sai tietää tutulta tästä upeasta tavasta hyödyntää jämälankoja ja samalla nostattaa rakkaan harrastuksen parissa jouluntunnelmaa. Minusta nimittäin on näin aikuisiällä tuntunut, että joulukuu menee niin salakavalasti ohi eikä päivissä tahdo pysyä perässä. "Luukun aukaiseminen" on tehnyt hommasta enemmän päivä-kerrallaan -tyyppistä touhua.

Kaikki meni aluksi niin hyvin.

Aloitin pienestä.

 

Intoa oli vaikka muille jakaa ja joka aamu katsoin kännykästä, mikä väri sillä kertaa piti valkata omista jämälankavarastoistani.

 

Ja sitten se tapahtui. Oma radikaalinen ajatusmaailmani pilasi kaiken. En nimittäin halunnut tehdä jäljestäpäin tehtyä kantapäätä. Kantapään kohdalla se alamäki alkoi.

Neuloin vielä tohon toiseen sukkaan tuon monisävyisen sinisen langan. Sen tehtyäni aloitin kantapään teon... Todetakseni, että sukasta tuli liian pitkä! Ei merkittävästi, mutta sellaiseksi, että sukka oli löysähkö jalassa ja itsellä tulisi käytettyä enemmän napakoita versioita. Sellaisia, jotka voisi laittaa kenkien sisään ilman, että kenkien tarvitsisi olla erikseen hyvin tilavat.

Purkamiseksihan se sitten meni. Purin vaivalla tehneen kantapääni ja sitten aikaisemman raidan. Arvatkaapa huvittiko sen jälkeen enää neuloa sinä iltana? Tiesin jo silloin, että peli olisi menetetty: joulukalenterisukkani eivät tulisi valmistumaan jouluaattona. :'(

Tämänkin raidan (toisesta sukasta) neuloin ihan turhaan. Sekin piti purkaa.

Nyt olen neulonut siinä jonkun 17. päivän jälkeen fiilispohjalta. Toisin sanottuna yrittänyt tehdä kantapään, purkaa toisen sukan raidan ja väkertää siihen kantapäätä. Huoh... Siihen nää päivät sitten oikeastaan menikin. En tainut mainita, että tonttuilu (joululahjat) myös häiritsivät samalla vahvasti projektini onnistumista. No, ne onnistuivat. Perhanan joulu, tyhmät joululahjat, tyhmät rakkaat ihmiset, joille teki lahjoja mieluummin kuin neuloi kalenterisukkia. Pirun priorisointi. Missä oli vanha kunnon itsekkyys silloin kuin sitä tarvittiin?

...

Täytynee myöntää, etten ota ihan nyt näin vakavasti tätä tappiollista menetystä jämälankavillasukkajoulukalenteria, mutta oishan se ollut mukava saada valmis sukkapari aattona. Toisaalta on myös kivaa, että aaton jälkeenkin on jotain neulottavaa. Ei tarvinnut erikseen raahata jotain muuta työtä mukaan, sen puoleen kätevää. Otin kuitenkin mukaan useimpia jämälankakeriä, jotta voin toteuttaa menneet kalenteripäivät omaan tahtiin. Niin, vietän siis joulua mummolassani toisella paikkakunnalla. Siksi siis käsitöiden raahamisesta höpisen. Just for the record.

Tänään pääsin tähän vaiheeseen:

Kyllä ne joskus valmistuvat. Hiljaa hyvää tulee (yeah, right).

Joka tapauksessa haluan toivottaa kaikille mitä ihaninta joulua ja joululomaa sekä upeaa uutta vuotta 2015! :)

Kenties kirjoitan ensi vuonna tänne useammin. Kuviot vähän elämässäni muuttuvat tuolloin, jolloin olisi enemmän vapaa-aikaa tällaisten hömppäjuttujen päivittämiseen. ;)