maanantai 30. maaliskuuta 2015

Krokotiili-lapaset väriteemalla sekä purppuran pohdintaa


Terve vaan täältä takatalven keskeltä! Sain vihdoinkin kameramieheni ottamaan valoisan aikaan valmistuineista lapasistani kuvia.








Vielä toissa viikolla pääkaupunkiseudulla oli hyvinkin lämpimät säät ja muutaman päivään ei tarvinnut ollenkaan talvitakkia. Näiden lapasten ohje oli kädenlämmittimiin, ei lapasiin. Kuitenkin ajattelin, että mulla vilukissalla tulee pääsääntöisesti käytettyä enemmän lapasia, joten päätin tehdä niistä sellaiset.

Noiden lämpimien kelien aikana ehdin tosin vähän katua päätöstäni: hetken päästähän näitä tarvitsee vasta ensi syksynä! Mutta ma tahdoin lapaset ja lapaset ma tein.


Tänään taas räntää sataa vaakatasossa ja siitä syystä olen hyvinkin tyytyväinen, että saan käyttää uusia tumppujani, vaikkei keli ole muuten järin mieleinen.


Kuva, joka on lähinnä oikeita värejä.


Tutustuin kyllä krokotiilivirkkaukseen juuri sopivasti. Lapashaaveet minulla olivat jo helmikuussa ja jotain ehdin jo aloittaakin, kunnes luovuus kuoli teknisistä syistä. Uudet lapaset taas halusin uuden takkini takia: kävimme paremman puoliskoni kanssa shoppailemassa Lahden kirppareilla ja tuo purppura-unelma löytyi sieltä peräti niinkin kiskurihinnalla kuin 6,50 eurolla. Onneksi sellaista investointia ei tarvinnut tehdä, sillä talvitakit olivat paikassa alennuksessa 50 prosenttia. 3,25 €, sillä maagisella summalla kukkaroni nyörini aukasivat. ;)


Vaikkei noi värit olekaan mitkään supersuper matchmatch, niin silti ne sointuvat paremmin kuin esimerkiksi nämä mun vakkarilapaset.














Lanka: Drops Karisma
Koukku: 4 mm
Ravelry-projekti: Krokolapaset
Fiilis: Fuck yeah, osasin ees vähän soveltaa!






Samalla reissulla ostin toiselta kirpparilta sointuvan laukun.








Violetti ei värinä ole juuri koskaan erityisemmin säväyttänyt mua. Nyt kuitenkin minulla on yhtäkkiä kaikkialla fuksiaa ja purppuraa! En tajua, miten tässä on näin päässyt käymään. Aivan kuin en itse olisi valinnut värejä luokseni vaan väri on valinnut minut. No, salavihkaa ne ovat joka tapauksessa tulleet elämääni.


Kuten esimerkiksi nuo kengät: ne olivat pari vuotta sitten alessa Stokkalla ja muistaakseni muissa väreissä niitä ei saanut. Enkä minä varsinaisesti inhoa violettia, vaikkei se kuulu lempiväreihini. Kyllä sitä ihan mieluusti käyttää.


Nuo villasukat taas sain joskus useampi vuosi sitten mummoltani joululahjaksi. Kivat nekin, mutteivät ehkä väreiltää oma ykkösvalintani.


Tämän baretin lankaan ihastuin tosin pari kolme (?) kesää sitten. Sen värin minä valitsin. Mutta virkkasin siitä vasta viime kesänä.




Nämä poolopaidat ostin viimeksi UFF:lta. Toppi on kirpputorilta ja sukat mummolta (valitsin itse). Mutta kumpi tuli ensin muna vai kana? Olenko alkanut hyväksymään nämä värisävyt elämääni sen jälkeen, kun olen nähnyt niitä itselläni olosuhteiden "pakosta"? Mitä jos olen vain tottunut niihin? Tai olen oppinut näkemään purppurassa minua kiehtovat sävyt -niitäkin on kuitenkin monenlaisia!


Toissa jouluna sain lahjaksi siskoltani lankaa villatakkia varten. Arvatkaapa mitä väriä se oli? Möhkis vinkkaa.








Hauskoja maaliskuun rippeitä joka iikalle! :)



torstai 12. maaliskuuta 2015

Krokon kokeilua ja foundation single crochet

Tänään tartuin pieneen haasteeseen virkkaamisessa ja opettelin pahaa mainetta niittäneen krokotiilivirkkaamisen. No pahaa ja pahaa, mutta jostakin olen lukenut, että sitä suositellaan vähän edistyneemmille tekijöille. En oikein ymmärrä, mistä sellainen suhina sen ympärille on tullut, minusta se oli kuitenkin ihan inhimillinen opeteltava. Tai tuli sellainen olo, että nyt sen handlaisi joten kuten ja jos se ei sitäkään, niin sain sentään ideasta kiinni.



Close enough. Tää oli sitä paitsi harjoituskappale.




Palautin samalla mieleeni jo viime joulukuussa opetellun foundation single crochetin. Sori, ei mitään tietoo, mikä se on suomeksi. Paremmin tietävät voisivat vinkata kommentteihin. :) Olen aidosti ihmeissäni siitä, etten ole ole törmännyt tuohon silmukkatekniikkaan ennen viime vuotta. Tosin asian yhteydessä ei voida varsinaisesti puhua "törmäämisestä". Ellei törmäämistä ole se, että googlataan tuntikaupalla (okei, pientä liioittelua) tapaa luoda joustavampia ketjusilmukoita. Kovan työn (eli ehkä 10 minuutin) jälkeen löysin tuon foundation -tekniikan. Ja voi pojat että olen iloinen, että löysin! (Oli meinaan kaiken sen työn arvoista.)


Mulla ainakin on se ongelma virkatessa, että ketjusilmukoista tulee helposti epätasaisia ja liian tiukkoja. Sellaiset on ikäviä pipon resorissa ja sitten pipo kiristää päätä. Lisäksi mua tympii niihin ketjusilmukoihin esim. kiinteiden silmukoiden tekeminen ja jos työn tekee pyörönä, niin se menee melko helposti kirteelle. What to do, what to do?


Ratkaisu ikuiseen pulmaasi on foundation single crohet! Sen innovatiivinen tekniikka perustuu kiinteiden silmukoiden ja ketjusilmukoiden yhtäaikaiseen tekemiseen vertikaalisessa suunnassa. Et enää tarvitse erillisiä hankalia ketjusilmukoita ja niiden ärsyttävää yhdistämistä, kun käytät foundation single crochet -metodia! Unohda siis kireät tai liian löysät ketjusilmut ja siirry foundation -tekniikkaan jo tänään!


Juu, eli tosiaan silmukat luodaan samalla, kun virkataan. Jos työssä pitää aloittaa kiinteillä silmukoilla, niin silloin tuolla tekniikalla tehdään ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita (=single crochet) samaan syssyyn. Ohjeita löytyy myös pylväille (foundation double crochet). Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Netti on täynnä blogeja aiheesta ja itse opin tuon jo ehkä seitsemännen youtube-videon kohdalla. ;)





Ketjusilmukat on kieltämättä yksinkertaisempi tehdä tai ainakin alussa muistaa. Nyt, kun mullakin oli tuosta aloitustavasta aikaa, niin tänään piti sitä tosiaan muistella uudestaan. Aion kuitenkin pitäytyä tuossa tavassa, se on musta paljon järkevämpi. Toki sen tekniikan opettelu vie hetken aikaa, jotta siinä saavuttaisi tasaisen käsialan. Mutta jos vertaan mun ketjusilmukoiden "tasaisuuteen", niin tuo uusi tekniikka on joka tapauksessa kotiin päin.


Hah, kun aloitin kirjoittaa tätä postausta, luulin olevani enemmän kikseissäni tuosta krokotiilivirkkauksesta, mutta kun pääsin hyvään paasausvauhtiin tuosta foundation -tekniikasta, niin ehdin jo innostua niin, että se nousi selkeästi suurempaan rooliin. :D


Mutta kyllä tuo krokovirkkauskin on jännä, saa nähdä jos intoa riittäisi aloittaa eräs työ (joka minut tämän opetteluun alunperin tänään innosti!) tässä lähiaikoina. Toivottavasti. :)

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Road trippin' with Möhkis







Heissan! Käytiin Möhkön kanssa vähän pohjoisemmassa läheisiä ilahduttamassa läsnäolollamme. Mut ihan ensteks ennen sitä me kävimme kumppanini kanssa hänen serkkunsa häissä Kajaanissa ja seuraavana päivänä mä ja Möhköfantti matkasimme kahdestaan Ouluun.




Uupunut reissaaja

Ensimmäinen päivä Oulussa edellisen päivän hääjuhlinnan jälkeen oli aika unista. Niin voi käydä, jos ennen häitä on nukkunut alle viiden tunnin yöunet ja valvoo sitten lähes 22 tuntia. Joo, kumma että seuraavana päivänä väsytti. Möhkis ei valvonut läheskään niin paljon, mutta uinahti silti junamatkan jälkeen sohvan käsinojalle. Voi toista.

Reilu viikko siinä hujahti ja eilen tultiin takaisin kotiin. Mukava reissu oli. Ja kaiken lisäksi vielä hyödyllinen:


Koska vyyhdinpuut...




...ja kerijä.
Luksus, joka puuttuu kotoani.









Olenko se vain minä vai tuleeko kellekään muulle tästä mieleen avokado?



Kun kävin toissa kesänä avopuolisoni kanssa Virossa ostamassa useamman vyyhdin vironvillaa, en miettinyt ihan loppuun asti sitä työn määrää, mikä niiden kerimisestä syntyy. Eihän niitä tietty tarkoitus olisi muutenkaan kerralla laittaa rullalle, mutta oon huomannut, ettei mulla ole syntynyt kovin suurta mielenkiintoa aloittaa yhtään projektia näillä langoilla...


Onneksi on sukulaisia, joita käyttää hyväksi jotka antavat lainata välineitä. Nyt sitten on ees kolme vyyhtiä päihitetty kerän muotoon. :) Vielä on paljon kerittävää, mutten halunnut raahata matkatavaroisssani about kolmea kiloa lankaa. Piti kuitenkin mukaan mahduttaa vaatteita, joita ei ilmeisesti mielestäni koskaan voi olla reissussa liikaa (tämän johtopäätökseni tein matkalaukkuni koon perusteella).







Lankojen kerimisen lisäksi tuli puuhattua muuta mukavaa:















Ja mitä näistä saadaan?

Maukas brownie!









Kovasti oli tarkoitus neuloakin:













Mutta tohon lankasotkuun meni aika äkkiä hermot. Etenkin, kun sitä tuli purettua muutaman kerran ja tuotoksista tuntui tulevan väärän kokoiset. Mitä tuskaa.

Onneksi mukana oli toinenkin käsityö.






Tosin sen jatkaminen olisi ollut paljon helpompaa, ellei se olisi ollut aina varattu...








BUSTED MÖHKIS! Mä aloinkin jo ihmetellä, miten tuo työ oli menny noin nopeaa eteenpäin.





Kyllähän se, jos on oma pikku käsityöapuri.






Norsu ja hippo kaveristumassa


Paluumatkan Möhkö piti matalaa profiilia ja tuutui mamman projektipussukassa.








Niin sitä reissussa vaan tahtoo rähjääntyä.