Krokon kokeilua ja foundation single crochet

Tänään tartuin pieneen haasteeseen virkkaamisessa ja opettelin pahaa mainetta niittäneen krokotiilivirkkaamisen. No pahaa ja pahaa, mutta jostakin olen lukenut, että sitä suositellaan vähän edistyneemmille tekijöille. En oikein ymmärrä, mistä sellainen suhina sen ympärille on tullut, minusta se oli kuitenkin ihan inhimillinen opeteltava. Tai tuli sellainen olo, että nyt sen handlaisi joten kuten ja jos se ei sitäkään, niin sain sentään ideasta kiinni.

Close enough. Tää oli sitä paitsi harjoituskappale.

Palautin samalla mieleeni jo viime joulukuussa opetellun foundation single crochetin. Sori, ei mitään tietoo, mikä se on suomeksi. Paremmin tietävät voisivat vinkata kommentteihin. :) Olen aidosti ihmeissäni siitä, etten ole ole törmännyt tuohon silmukkatekniikkaan ennen viime vuotta. Tosin asian yhteydessä ei voida varsinaisesti puhua "törmäämisestä". Ellei törmäämistä ole se, että googlataan tuntikaupalla (okei, pientä liioittelua) tapaa luoda joustavampia ketjusilmukoita. Kovan työn (eli ehkä 10 minuutin) jälkeen löysin tuon foundation -tekniikan. Ja voi pojat että olen iloinen, että löysin! (Oli meinaan kaiken sen työn arvoista.)


Mulla ainakin on se ongelma virkatessa, että ketjusilmukoista tulee helposti epätasaisia ja liian tiukkoja. Sellaiset on ikäviä pipon resorissa ja sitten pipo kiristää päätä. Lisäksi mua tympii niihin ketjusilmukoihin esim. kiinteiden silmukoiden tekeminen ja jos työn tekee pyörönä, niin se menee melko helposti kirteelle. What to do, what to do?


Ratkaisu ikuiseen pulmaasi on foundation single crohet! Sen innovatiivinen tekniikka perustuu kiinteiden silmukoiden ja ketjusilmukoiden yhtäaikaiseen tekemiseen vertikaalisessa suunnassa. Et enää tarvitse erillisiä hankalia ketjusilmukoita ja niiden ärsyttävää yhdistämistä, kun käytät foundation single crochet -metodia! Unohda siis kireät tai liian löysät ketjusilmut ja siirry foundation -tekniikkaan jo tänään!


Juu, eli tosiaan silmukat luodaan samalla, kun virkataan. Jos työssä pitää aloittaa kiinteillä silmukoilla, niin silloin tuolla tekniikalla tehdään ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita (=single crochet) samaan syssyyn. Ohjeita löytyy myös pylväille (foundation double crochet). Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Netti on täynnä blogeja aiheesta ja itse opin tuon jo ehkä seitsemännen youtube-videon kohdalla. ;)

Ketjusilmukat on kieltämättä yksinkertaisempi tehdä tai ainakin alussa muistaa. Nyt, kun mullakin oli tuosta aloitustavasta aikaa, niin tänään piti sitä tosiaan muistella uudestaan. Aion kuitenkin pitäytyä tuossa tavassa, se on musta paljon järkevämpi. Toki sen tekniikan opettelu vie hetken aikaa, jotta siinä saavuttaisi tasaisen käsialan. Mutta jos vertaan mun ketjusilmukoiden "tasaisuuteen", niin tuo uusi tekniikka on joka tapauksessa kotiin päin.


Hah, kun aloitin kirjoittaa tätä postausta, luulin olevani enemmän kikseissäni tuosta krokotiilivirkkauksesta, mutta kun pääsin hyvään paasausvauhtiin tuosta foundation -tekniikasta, niin ehdin jo innostua niin, että se nousi selkeästi suurempaan rooliin. :D


Mutta kyllä tuo krokovirkkauskin on jännä, saa nähdä jos intoa riittäisi aloittaa eräs työ (joka minut tämän opetteluun alunperin tänään innosti!) tässä lähiaikoina. Toivottavasti. :)

Viime vuoden haamut(yöt) päihitetty

Vuoden 2014 lopussa minulla oli monta työtä yhtä aikaa langalla, mikä on minulta melko epätavallista. Pelkään, että minusta voisi tulla niitä ihmisiä, joilla on 20 keskeneräistä projektia meneillään ja jotkut niistä unohtuvat, kun innostus loppuu toisen uuden työn takia. Niinpä olen yrittänyt olla natsi itselleni ja päättää ensin sen hetkisen neulokseni ennen kuin saan aloittaa uuden. Se on toiminut ihan hyvin.


Mutta. There's always a but. Poikkeuksia on aina, sehän vahvistaa säännön. Aivan kuten tämä:

Ikuisuusprojekti viltti

Tuo on aloitettu toissa vuoden helmikuussa. Mä luulen, että se valmistuu vielä ihan oikeesti joskus. Mutta se ei tule tapahtumaan lähiaikoina. Silloin kun aloitin tuon, tein reilut 40 kappaletta noita palasia putkeen. Kuvio tuli ehkä liiankin tutuksi ja pieni tauko teki ihan hyvää.

Nyt loppukesästä innostuin taas, kun minulla ei ollut mitään muuta käsityötä enkä ollut ehtinyt aloittaa mitään järkevää. Tein niitä ehkä jotain kymmenen luokkaa. Tarvitsen ehkä vielä yhden ja sitten palasten kiintiö olisi siinä. Sen jälkeen tarvitsisi vain enää kiinnittää ne yhteen ja päätellä (!!!) langapäät. Niin, huutomerkkejä. Koska joku urpo ei tehnyt sitä silloin niitä palasia virkatessaan... Voin kuvitella, miten päättelyvaiheessa toivon voivani kuristaa 2013-minäni. Sitä riemua odotellessa.

Joka tapauksessa, aloitin ikuisuusprojektini ohelle myös muita sivutöitä. Mulla oli meneillään joulukuussa jämälankajoulukalenterivillasukat, tiskirätti (uuuu, mikä jättiprokkis), joululahjabolero ja villapusero. Ainut, minkä niistä sain valmiiksi oli joululahjabolero. Sen olikin valmistuttava olosuhteiden pakosta ennen tammikuuta, mieluiten ennen 24. joulukuuta.

Vaikutti ihan käyttökelpoiselta omistajalleen. Painetta ja paniikkia lisäsi, kun tein mallin omasta päästäni, vaikka en todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka loihtivat kaikenlaiset vaatekappaleet ilman minkän sortin mallia tai ohjetta. Ehei, mä oon niitä, jotka ottaisivat GPS:n mukaan vessareissulle, ettei vaan tulis eksyttyä matkalla.

Halusin tehdä nimenomaan tuon työn virkaten enkä löytänyt mieleistä ohjetta, joten siksi päädyin tähän itselleni epätyypilliseen ratkaisuun. Kukaan ei kuitenkaan tietojeni mukaan loukkaantunut.

Kuten aikaisemmat postauksesta näkyykin, että olen saanut hoideltua joulukalenterisukkani kunnialla loppuun. Niin kävi myös tiskirätille:

Villapuserokin valmistui, mutta siitä saatte lukea tulevasta postauksestani, jonka omistan sille. (Aika hyvä cliffhanger vai mitä?)

P.S. Puhuin muuten höpöjä. Mulla oli joulukuussa meneillään yhtä aikaa ei neljä vaan viisi työtä! Muistin juuri tämän:

Tuokin saanee odotella hieman jatkumistaan. Sen jälkeen sitten ryhdistäydyn näiden keskeneräisten projektien suhteen. Mä lupaan. Oikeesti. Uudenvuodenlupaus!