Kunnes tuli pohjan kiinnitys. Se on juuri niin epämuodostunut, miltä se kuvassa näyttää, en ole asetellut sitä mitenkään huonoutta korostaakseni -valitettavasti... Purin kiinnityskohdat pariinkin kertaan ja kokeilin lisätä pohjan pituutta, mutta sekään ei loppukädessä auttanut. Sain sitten tällaisen muotopuolitossun.
Thänks to pohjan, ei myös istuvuuskaan ollut mitään huippuluokkaa:
En kuitenkaan jäänyt itkemään (kovin) pitkäksi aikaa maahan kaatunutta maitoa, vaan aloitin uuden työn, heittäen vanhan nurkkaan häpeämään. Työn valinnassa kyllä kesti, mutta lopulta päädyin jonkinlaiseen ratkaisuun.
Eli sotkuun. Kuvassa siis näkyy kolme lankakerää. Tai yksi lankakerä ja kaksi omaa elämäänsä elävää lankasökkeröä. Kiinnitättehän huomiota kuitenkin, miten upeasti lankani värit sointuvat projektipussakkani kanssa? Eikä se ollut edes suunniteltua! I know -ihmeellistä! Joka tapauksessa pyöröpuikolla on meneillään kaksi sukkaa. Tosi hidasta ja ei sen tähden kovin palkitsevaa puuhaa (siis siksi, että eteneminen näyttää niin hitaalta, kun tekee kahta yhden sijaan, ei siksi, että tuo tekniikka olisi paljon hitaampi).
On niitä kuitenkin mukava neuloskella. Tarvitsin itselleni tollaisen perushelpon työn, koska aivojen kapasiteetti ei riitä tällä hetkellä mihinkään vaikeaan ja olisihan se kiva saada joku onnistumisenkokemuskin tässä välissä. Mutta olen siis täysin toipunut tossustani. Täysin. Ei harmita enää ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti